1. Demokratian rooli

 

Perinteinen kommunismi pyrki usein yksipuoluejärjestelmään, jossa kommunistinen puolue johti valtiota ilman vapaita vaaleja.

Nykyvasemmisto toimii parlamentaarisesti ja puolustaa monipuoluejärjestelmää, sananvapautta ja ihmisoikeuksia. Esimerkiksi Suomen vasemmistoliitto osallistuu vaaleihin ja toimii demokraattisten periaatteiden pohjalta.

 

2. Omistusoikeus ja talous

 

Perinteinen kommunismi kannatti tuotantovälineiden täydellistä valtiollistamista – ei yksityistä omistusta teollisuudessa tai maataloudessa.

 

Nykyvasemmisto hyväksyy sekatalousmallin, jossa yksityinen ja julkinen sektori toimivat rinnakkain. Se ei pyri sosialisoimaan kaikkea, vaan haluaa esim. vahvistaa hyvinvointivaltiota ja rajoittaa suuryritysten valtaa.

 

3. Yksilönvapaudet

 

Perinteinen kommunismi usein rajoitti sananvapautta, liikkumisvapautta ja poliittista ilmaisua.

 

Nykyvasemmisto korostaa yksilönvapauksia, vähemmistöjen oikeuksia ja moniarvoisuutta – esim. sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoa sekä antirasismia.

 

4. Kansainvälisyys

 

Perinteinen kommunismi tavoitteli maailmanlaajuista vallankumousta ja proletaarista kansainvälisyyttä.

 

Nykyvasemmisto edistää kansainvälistä solidaarisuutta ja globaalia oikeudenmukaisuutta, mutta demokraattisin ja rauhanomaisin keinoin – usein EU-myönteinen, vaikka kriittinen sen talouspolitiikasta.

 

5. Arvopohja ja ideologia

 

Perinteinen kommunismi nojasi usein marxismi-leninismin dogmaattiseen tulkintaan.

 

Nykyvasemmisto nojaa useisiin aatteellisiin lähteisiin kuten sosiaalidemokratiaan, ekologiseen ajatteluun, feminismiin ja jopa liberaaleihin arvoihin. Käytännönläheisempää kuin ideologista.

 

Eli yhteen summattuna nykyvasemmisto ei pyri vallankumoukseen tai yksityisomistuksen lakkauttamiseen, vaan tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan demokraattisin keinoin. Sitä voisi ajatella eräänlaisena "hyvinvointivaltion huoltajana", ei vallankumouksen tekijänä.